Matkamme marraskuussa Busto Arsizioon piti olla vuoden viimeinen reissu, mutta, mutta… Niinpä sitä tuli vielä lähdettyä ennen joulua extempore uudestaan Italiaan ja tällä kertaa Bolognaan.
Syynä äkkilähdölle oli ENCI:n (Italian kennelliiton) valioitumissäännöt, jotka tuntuvat muuttuvan jatkuvasti. Meillä oli jo yhdet ohjeet valioitumiseen ja Bustossa saimme uudet ohjeet. Uusien ohjeiden mukaan Miloulta puuttui serti tietystä näyttelystä, joita on vain kerran vuodessa joulukuussa. Joten kipinkapin varasin matkan.
Tosin, kun olin jo kaiken maksanut, niin sain ENCI:ltä taas uudet ohjeet, joiden mukaan joulukuun näyttelyihin ei olisi tarvinnut mennä. Puuh! Joten hieman turha reissu tiedossa ja varsinkin kun kolmen päivän näyttelyissä oli sunnuntaina tuomari, joka ei pidä Milousta yhtään. Vuonna 2022 Milanossa lensimme kehästä ulos kuin leppäkeihäät kyseisellä tuomarilla.
Torstai
Koska kaikki oli jo kuitenkin maksettu, niin eihän se auttanut kuin suunnata 14.12. kohti Helsinki-Vantaata. Tällä kertaa lensimme KLM:llä Amsterdamin kautta Bolognaan. Amsterdamissa meillä oli mukava parin tunnin vaihtoaika, joka onkin aika ideaali aika.
Ei haitannut vaikka koneemme lähti hieman myöhässä Helsingistä. Silti jäi hyvin aikaa Amsterdamissa, mutta ei kuitenkaan uuvuttavan monen tunnin odotusta.
Bolognaan ja hotellille saavuimme viiden maissa. Tällä kertaa hotellimme oli alle kilometrin päässä näyttelypaikasta ja keskustaan oli muutaman kilometrin matka. Joten Bologna jäi tällä kertaa näkemättä ja pyörimme vain hotellimme ja näyttelypaikan läheisyydessä.
Kun olin saanut tavarat huoneeseen, lähdimme lenkille ja katsomaan reitin näyttelypaikalle ettei aamulla tarvinnut sitten etsiä reittiä. Mutta matka olikin sen verran suora ettei meillä mennyt kuin reilu 10 minuuttia. Näyttelypaikalta kävelimme vielä lähialueella katselemassa, mitä kyliltä löytyy.
Sitten olikin aika palata hotellille syömään ja nukkumaan. Aamulla oli aikainen herätys.
Perjantai
Aamupalan jälkeen suunnaksi näyttelypaikka, joka olikin aikamoinen kompleksi. Bologna Fiere koostuu useista kymmenistä messuhalleista ja yksi halli yhden Helsingin messukeskuksen kokoinen.
Me olimme joka päivä kehän ensimmäinen rotu. Schipperkejä oli ilmoitettu perjantaille ja lauantaille 14 ja sunnuntaille 17.
Kehät meni joka päivä eri tavalla ja koskaan ei oikein tiennyt kenen piti milloinkin olla kehässä. Mutta jotenkin kaikki koirat saatiin arvosteltua.
Perjantaina meillä oli kansainvälinen Latin Winner -näyttely ja tuomarina oli italialainen Sambucco Giancarlo.
Milou kipsutteli itsensä valioluokan toiseksi vara-sertin kera, joka vahvistuu sertiksi. Paras uros tai paras narttu kehää ei ollut näissä näyttelyissä lainkaan, joten kisamme loppui siihen.
Tovi kierreltiin näyttelyalueella ja tavattiin muutamia koiratuttuja. Sitten lähdettiin hotellille. Milou oli kovin väsynyt, joten hän sai jäädä huoneeseen ja lähdin kylille tallustelemaan. Säät suosi koko viikonlopun, aurinko paistoi ja oli n. +10 astetta lämmintä. Olikin kiva nauttia valosta. Muutama tunti sujahti nopeasti ja oli aika hakea Milou päivälenkille.
Hotellimme lähistöllä oli iso puisto, jossa oli hyvä lenkkeillä Miloun kanssa. Pitkän lenkin jälkeen olikin mukava rentoutua hotellilla ennen kuin oli aika mennä unten mailla.
Lauantai
Lauantai oli toisto perjantailta. Aamupalan jälkeen näyttelypaikalle, jossa oli tällä kertaa kansallinen näyttely. Tuomarina oli urugualinen Adrian Landarte.
Milou kipsutteli itsensä valioluokan toiseksi vara-sertin kera, joka vahvistuu sertiksi.
Koska Miloulla oli nyt kasassa seitsemän sertiä Italiasta, menin ENCI:n infopisteelle selvittämään, joko olisi tarpeeksi sertejä oikeista näyttelyistä. Sanoivat, että Milou olisi nyt Italian muotovalio, mutta hakemus pitää laittaa heille sähköpostilla. Joten ilmeisesti Milousta tuli tällä reissulla Italian muotovalio, mutta mitään en usko ennen kuin diplomi on kädessäni. Sitä tässä vieläkin odottelen tätä juttua kirjoitellessani.
Aikamme näyttelypaikalla pyörittyämme ja koiratuttujen kanssa turistuamme lähdimme hotellille. Pienen levon jälkeen lähdettiin puistoon pörräämään.
Oli mukava, kun kerrankin oli ihan vaan aikaa olla ja ihmetellä tekemättä mitään sen kummempaa ja vaan nauttia valosta.
Illalla tein hotellilla valiohakemuksen liitteineen sähköpostilla ENCI:lle ja sitten maistuikin herkkupäivällinen ja sitten höyhensaaret kutsuivat.
Sunnuntai
Viimeinen näyttelypäivä, josta ei nyt ollut mitään odotuksia. Tuomarina italialainen Pietro Bottagisio, jolle Milou ei ole yhtään mieluinen. No, Pietro ei pettänyt tänäkään vuonna ja lensimme kehästä alta-aikayksikön ensin kuunnellen, kuinka Miloussa ei ole kertakaikkisesti mitään hyvää. Tuomari vielä kysyi, onko Milou schipperke. Sitten olikin näytelmät meidän osalta ohi.
Menin seuraamaan suomalaisen bischon frise tutun, joka sattui olemaan samassa hotellissakin, kehää. Kun heidän kehä oli ohi, lähdimme puistoon. Milou ihastui kovasti bischon frise poika, Bruceen, ja ihan piti hepuloida. Oli kiva katsoa poikien leikkiä. Bruce on nyt toinen aikuinen uros Petterin lisäksi, jonka kanssa Milou on tullut toimeen. Ehkä valkoisissa bischon pojissa on jotain erityistä.
Kun pojat olivat aikansa leikkineet, menimme vielä yhdessä lounaalle. Siinäpä iltapäivä sujahti ja oli aika palata hotellille pakkailemaan.
Maanantai
Olipa mukava, kun sai nukkua pitkään ja sitten nauttia aamupala kaikessa rauhassa pitkän kaavan mukaan. Sen jälkeen tehtiin vielä pitkä lenkki Miloun kanssa. Meillä lähti kone vasta iltapäivällä, joten meidän ei tarvinnut hosua lähdön kanssa.
Tällä kertaa lensimme Air Francella Pariisin kautta kotiin. Bolognassa jouduimme odottamaan koneessa puoli tuntia lähtölupaa. Pariisissa oli joku lennonjohdon lakko, jonka takia kaikki oli hieman sekaisin. Mutta onneksi Pariisissa oli parin tunnin vaihtoaika, joten ehdimme Helsingin koneeseen vallan mainiosti. Kotona olimme puolen yön jälkeen ja kyllä oli mukava kellahtaa omaan sänkyyn.
Lopuksi
Valohoito teki kyllä hyvää. Meinasi tiistaiaamuna epätoivo iskeä, kun lähdimme aamulenkille pimeässä, kaatosateessa ja jäisillä teillä liukastellen. Kaunis talvisää oli muuttunut poissaollessamme vesisateeksi.
Oli myös mukava ihan vaan olla tekemättä mitään sen kummallisempaa. Välillä on kiva, ettei lomalla säntäile joka paikkaan vaan ihan vaan rentoutuu ja nauttii hyvästä ruuasta ja ulkoilmasta.
Vielä, kun saataisiin vastaus ENCI:ltä valiohakemukseen, niin sitten pääsemme suunnittelemaan ensi vuoden reissuja. Kenties vielä Italia kutsuu tai sitten ei.
– Malena ja Milou –
Matka kuvina
Kuvien käyttö ilman lupaa kielletty.
Vastaa